Talven ihanuus

Suomessa olen tottunut siihen, että kun sataa, ihmiset vetäytyvät koteihinsa ja mököttävät. Etenkin jos sataa kesällä - päivä on pilalla. Sana 'talvi' ei myöskään herätä lämpimiä ajatuksia: se on liian pitkä, liian pimeä, liian kylmä... Mutta miten onkaan asian laita täällä maailman kolkassa? Kuulin juuri eräänä päivänä, kuinka kaksi naista päivitteli säätä pidellessään sadetta räystään alla: "Voi kuinka tykkäänkään talvesta! Ihanaa, kun sataa! Kaikki muuttuu vihreäksi, on jotenkin enemmän toivoa. Kesä on niin masentava."

Nicaraguassa on alkanut talvi, eli sadekausi. Taivas repeää muutaman kerran päivässä ja yllättää pahaa aavistamattomat jalankulkijat. Ihmiset kerääntyvät talojen räystäiden alle tai hakevat suojaa mangopuiden katveesta. Pyykin pesu on onnen kauppaa: voi olla, että vaatteesi kuivuvat siinä ajassa kun aurinko porottaa tulikuumana taivaalta, mutta jos huonosti käy ehdit juuri ripustaa pyykit, kun alkaa jo sataa. Ja kun sataa, sitä vettä todellakin tulee. Kotikatumme muuttuu hetkessä ruskeaksi joeksi ja pari kuukautta sitten tuotu uusi sorapinta on jo ajat sitten huuhtoutunut viemäreihin jättäen tien lähinnä motocross-rataa muistuttavaksi kumpareikoksi.

Mutta toden totta: Matagalpaa ympäröivät kukkulat hohtavat vihreyttään, apinanleipäpuut kukkivat tulipunaisina, maissipellot orastavat jo vaalean vihreinä ja linnut pitävät korvia huumaavaa konserttoa. Mangopuut notkuvat hedelmää ja torit täyttyvät toinen toistaan värikkäämmistä vihanneksista. Ja sadekuuron pyyhkäistyä ohi aurinko kurottaa taas säteensä pilvien takaa ja nostattaa talojen katoilta ja kaduilta kuumaa höyryä. Talvi on kasvun ja toivon aikaa!

Siitäpä pääsenkin toiseen asiaan, joka on viime päivinä liikkunut mielessä. Toteutuimme keväällä Kansalaisten osallistuminen ja ruokaturva-hankkeessa mukana olevissa kylissä lasten ravitsemustilan kartoituksen. Kaikissa neljässä kylässä alle 10-vuotiaat lapset punnittiin ja mitattiin, jonka lisäksi kysyttiin perheiden ruokailutottumuksista. Tässä kuussa olemme sitten kiertäneet kertomassa tutkimuksen tuloksista sekä juttelemassa niille äideille, joiden lapset ovat selvästi alle pituus-ja painosuositusten. Ja valitettavasti näitä tapauksia on jokaisessa hankkeen kylässä. Ruokavaliot koostuvat usein pelkästä riisistä ja pavusta ja jotkut lapset lähtevät koulumatkalle (joka voi olla tunnin suuntaansa kävellen) pelkän kahvikupposen voimalla. Seuraavan kerran kunnon ruokaa saakin vasta iltapäivällä.

Mutta miten sitten voitaisiin helpottaa perheiden tilannetta, ettei tutkimuksen tulokset jäisi vain toteamuksiksi? Ei auta mitään paasata monipuolisen ruokavalion tärkeydestä, jos resurssit eivät kertakaikkiaan riitä sen toteutumiseen. Joku äiti kertoo, ettei hän ole käynyt vuottakaan koulua eikä hänellä ole töitä; toinen sanoo, ettei hänellä ole omaa taloa eikä yhtään maata, mihin istuttaa kasveja ja hedelmäpuita; kolmas toteaa, ettei aviomies anna hänen mennä leikkaukseen raskausputken lopettamiseksi, vaikka lapsia on jo viisi; neljännen mies puolestaan lähti ulkomaille töihin, eikä hänestä ole sen koommin kuulunut. Kaiken kukkuraksi viime vuosi oli ennätyksellisen kuiva ja sadot jäivät alhaisiksi. Ja kun yhdessä kylässä kehotimme äitejä menemään terveyskeskukseen hankkimaan parasiittilääkkeitä ja vitamiineja lapsilleen, he totesivat, että keskukseen murtauduttiin hiljattain, eikä siellä ole enää mitään jäljellä.

Mutta kuten sanottu, talvi on toivoa täynnä. Hankkeen puitteissa perheille on jaettu vihannesten siemeniä ja ensikuussa jaetaan hedelmäpuita istutettavaksi kotien pihoille. Kesäkuussa on luvassa myös soijaa käsittelevä kurssi, jotta naiset oppisivat hyödyntämään tuota ravintorikasta kasvia. Osa äideistä on ohjastettu lapsineen Movimiento Comunalin psykologin ilmaiseen konsultaatioon tai käymään lääkärissä. Tänä vuonna moni on kylvänyt aikaisin ja riskinotto on kannattanut, sillä sateet ovat tulleet jo toukokuun alussa. Ja hankkeen yhtenä osana on ollut myös lainojen myöntäminen maata ja lehmiä varten; ilman sitä ravinnon puutteesta kärsiviä perheitä olisi varmasti vielä enemmän. Valitettavasti kyse on myös asenteista, terveellisiä vihanneksia ja hedelmiä ei olla totuttu syömään, eikä niiden merkitystä ole välttämättä ymmärretty. Mutta projektin kautta järjestetyt tapahtumat ja koulutukset tämän teeman ympärillä alkavat selvästi vähitellen tuottaa tulosta. Kun kysyimme eräässä kylässä, mitä olette syöneet tänään, kaikki huusivat kuorossa "mangoja"!



Lähdenkin nyt tästä itsekin mangoja syömään sateen varjon alla hipsien, sillä yksi kuuro on taas heruttamassa taikapisaroitaan Matagalpan ylle. Tämä suomalainen toivookin ensi kertaa elämässään: tulkoon oikein sateinen kesäkuu!