"Nicaraguan helmi", totta vai tarua?

Vihdoin sain sen aikaiseksi: ensimmäinen kirjoitus uuteen blogiini on tekeillä. Siihen tulee jatkoa seuraavan puolen vuoden aikana, joina työskentelen Oulu-Matagalpa -ystävyysseuran vapaaehtoisena Movimiento Comunalissa Matagalpassa. Kirjoitusrauhasta ei tosin tällä hetkellä ole tietoakaan, sillä työhuoneeni ulkopuolella mekastaa joukko paikallisia lapsia valmistautumassa kohta alkavaan taekwondotuntiin. Viides työpäivä Movimiento Comunalissa lähenee siis loppuaan tyypillisissä tunnelmissa auringon kurottaessa vielä säteitään ikkunastani näkyvän palmun ja banaanipuun katveesta. Kuulostaa ehkä eksoottiselta, mutta työhuone voisi olla mistäpäin maailmaa tahansa, lukuunottamatta ehkä paria puuttuvaa ikkunalevyä ja Nicaraguan naisten asemaa promotoivaa julistetta.

Kolmen viikon matkustamisen jälkeen saavuin Matagalpaan lauantaina 23.1. Sitä ennen olin hyödyntänyt vapaata opinnoistani ja matkustellut poikaystäväni kanssa Guatemalassa ja Hondurasissa. Ensivaikutelmani Keski-Amerikasta eivät siis tulleet Nicaraguasta, ja olenkin sittemmin ihmetellyt millaiselta paikka olisi vaikuttanut ilman "pehmeää laskua" kahden naapurimaan kautta. Sitä en voi tietää, mutta Matagalpa tuntui heti paikalta jossa haluan asua. Ehkä juuri siksi, että vertailukohtanani on tusinan verran muita kaupunkeja, joiden läpi tammikuussa matkustin. Tai ehkä siksi, että Matagalpa ON Nicaraguan helmi, kuten paikallisessa matkailuesitteessä väitetään? Siltä ainakin toistaiseksi tuntuu. Kaupungin kaksi pääkatua ovat vilkkaita, autot ja mopot tööttäilevät ja ihmiset koettavat luovia tiensä puolen metrin levyisellä jalkakäytävällä hedelmämyyjien lomitse. Heti keskuskortteleiden ulkopuolella tunnelma kuitenkin muuttuu. Vallitsevina ääninä ovat lintujen (ja kukkojen!) äänet, puiden humina ja satunnaiset ohimenevät mainosautot. Savuntuoksu leijailee ilmassa varsinkin iltaisin ja ihmiset istuskelevat talojensa ovien edustalla keinutuoleissaan. Taustalla näkyvät kaupunkia ympäröivät rinteet.

Asumisolosuhteeni ovat paremmat kuin osasinkaan odottaa eivätkä vastaa alkuunkaan kaikkea mihin olin etukäteen henkisesti valmistautunut. Pieni oma talo, joka hohtaa uutuuttaan ja sijaitsee rauhallisessa rinteessä keskustan tuntumassa. Oma piha ja PYYKINPESUKONE saavat paikan tuntumaan todelliselta luksukselta. Parasta ovat kuitenkin vuokranantajani, joiden kautta olen päässyt tutustumaan nicaragualaiseen vieraanvaraisuuteen. Perheen äiti lahjoittaa meille tuon tosta heidän maatilansa tuotoksia: appelsiineja, kotijuustoa, papuja, yuccaa. Pääsimmepä jopa käymään tilalla sunnuntaina ja näkemään myös vastasyntyneen vasikan! Perheen noin kymmenvuotias poika sekä kadun toisella puolella asuvat isovanhemmat jäävät jutustelemaan aina kun vain tilaisuus siihen löytyy - myös poikaystävälleni, jonka espanjan kielen sanasto rajoittuu toistaiseksi lähinnä Cómo estás/Hasta luego -akselille.

Ensimmäinen viikko Movimientossa on mennyt lähinnä järjestön toimintaan tutustuessa. Olen tutkinut Oulu-Matagalpa -seuran ja Movimiento Comunalin yhteisen hankkeen, Kansalaisten osallistuminen ja ruokaturva, dokumentteja lähes uupumukseen asti päästäkseni asioista kärryille. Väliin on kuitenkin mahtunut myös mielenkiintoinen naisryhmän kokous, jossa käytiin ajankohtaisia asioita lähiseudun kylien naisten tilanteeseen liittyen. Kansainvälinen naistenpäivä 8.3. on tapahtuma, jota juhlitaan täälläkin sankoin joukoin mm. Movimienton järjestämässä tapahtumassa. Lisäksi tein viime viikolla ensimmäisen vierailuni Las Hormiguitasin lasten toimintakeskukseen. Oulu-Matagalpa -seuran kummihankkeen lapsille jaettiin tuolloin koulutarvikepaketit, jotka avunsaajat innolla ottivat vastaan. Pakettien jakoa edelsi perusteellinen puhe siitä, mihin paketin saaja sitoutuu (mm. huolehtimaan tavaroistaan ja käymään tunnollisesti koulussa). Tänään koulut sitten alkoivatkin, minkä huomaisin heti aamulla katukuvaan ilmestyneistä koululaisista univormuissaan.

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, kuin siitä on ainakin vuosi kun lähdin aurinkoisena pakkaspäivänä hieman yli kuukausi sitten Suomesta. Mutta tämä on vasta alkua ja tästä se siis lähtee, Andale Nicaragua!