Pienet työmuurahaiset

"Dame un córdoba", pieni nuhjuiseen paitaan pukeutunut paljasjalkainen poika sanoo nykäisten minua hihasta. Rahaa kerjääviin lapsiin törmää Matagalpassa valitettavasti joka päivä. Tai sitten lapset myyvät sipulinippuja, arpoja tai kiillottavat kenkiä kadulla. Työhuoneeni ovelle ilmestyy usein myös poika, joka myy karamellipusseja.

Matagalpa on sen verran iso kaupunki, että täältä löytyy useita barrioita, eli kaupunginosia. Ero kaupunginosien välillä voi olla suurikin. Jollain kadulla talojen edustoilla näkyy sisäköitä hoitamassa askareitaan, edustalle on parkkeerattu isoja autoja ja lapset leikkivät aidatulla pihalla puhtaat vaatteet yllään. Näky on aivan toisenlainen syrjäisemmässä korttelissa, jossa talot ovat lähinnä hökkeleitä, naiset laittavat ruokaa avotulella ja paljasjalkaiset lapset juoksevat kadulla - elleivät ole töissä.

Oulu-Matagalpa-ystävyysseuran kummiohjelmalla tuetaan Matagalpan lapsityöläisiä. Las Hormiguitasin ("Pikku Muurahaiset") liikkuva koulu pyrkii tavoittamaan kaatopaikalla ruokaa ja tavaroita keräävät lapset ja saamaan heidät innostumaan koulunkäynnistä.
Liikkuva koulu on autonlavalla kuljetettava vaunu, jonka sisältä paljastuu liitutauluja sekä erilaisia tehtäviä ja pelejä. Lapsille tarjotaan juotavaa ja kerrotaan lastenkeskuksen toiminnasta. Koulu vierailee myös paikallisella torilla sekä köyhässä kaupunginosassa, jossa lapsia työskentelee.

Olin liikkuvan koulun mukana kaatopaikalla tällä viikolla. Kaatopaikka sijaitsee aivan kaupungin kupeessa, hautausmaan takana olevassa laaksossa. Näky kaatopaikalle saapuessa oli masentava: suuri jätteiden peittämä kenttä, jossa laidunsi kymmenittäin lehmiä ja sikoja ja jonka yllä korppikotkat liitelivät. Lauma ihmisiä - lapsia ja aikuisia - oli kerääntynyt kohtaan, johon oli juuri tuotu uusi lasti. Automme kaartaessa paikalle kukaan ei aluksi kiinnittänyt meihin huomiota. Liikkuva koulu oli ollut tauolla joulun yli ja tuli nyt paikalle ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Las Hormiguitasin lapset ja nuoret, jotka on koulutettu promoottoreiksi, tarttuivat kuitenkin reippaasti asiaan ja lähtivät houkuttelemaan ihmisiä paikalle. Pian joitakin uteliaita tulikin jo ihmettelemään porukkaamme. Pienet, alle kouluikäiset lapset alkoivat piirtämään liitutaululle saksalaisen vapaaehtoisen opstuksessa. Muutama teini-ikäinen poika harjoitteli laskentaa, yksi kyseli myös mahdollisuudesta opetella lukemaan ja kirjoittamaan.

Vierailumme ei tällä kertaa kestänyt kauaa, mutta paikalla olleet ihmiset lupasivat välittää tietoa, että saapuisimme paikalle kerran viikossa vastaisuudessa. Kaupunkiin paluumme jälkeen Las Hormiguitasin opettaja, vapaaehtoiset ja nuoret promoottorit kävivät yhdessä läpi retken kulun, missä onnistuttiin ja mihin täytyisi vielä panostaa. Päätettiin myös perustaa pieni ryhmä nuorten luku- ja kirjoitustaidon opetukseen sekä tuoda ensi kerralla kyniä ja paperia piirtämistä varten.



Kaatopaikkavierailu herätti ajattelemaan Nicaraguan todellisuutta, joka saattaa välillä unohtua Matagalpan länsimaisten kahviloiden ja siistien katujen keskellä. Kaatopaikka oli hyvä muistutus myös siitä, ettei tuottamamme jäte katoa mihinkään. Täällä kierrätys toimii omalla tavallaan, kun kaikki käyttökelpoinen kerätään kaatopaikalta talteen. Silti välillä tuntuu, että tämä(kin) maa hukkuu pian muoviin.